lauantai 16. marraskuuta 2019

Siikaneva

Aamulla startattiin kasin aikaan Siikanevalle pikkupakkasessa, - 1 C. Matka kesti noin tunnin. Sitten reppu selkään ja kohti liukkaita pitkospuita. Ensimmäiset pitkospuut menivät helposti, mutta toiset olikin sitten kohtalaisen huonossa kunnossa (sininen katkoviiva). Varoen selvisimme niistä. Pikkulatosaaresta käännyttiin oikealle Näräkistönmaalle. Pitkospuut olivat siellä liukkaat, mutta hyväkuntoiset.

Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen tutkimuskentät sijaitsivat Näräkistönmaan edustan suoalueella. Kentille ei saanut mennä ihmettelemään mittalaitteita. Jatkoimme matkaa reitin pohjoisimpaan kohtaan, josta jatkoimme matkaa Saarikuhdanmaalle. Sitten oli edessä ilmeisesti reitin pisimmät pitkospuut suon yli Jaarikanmaalle.

Laavulla Jaarikanmaalla oli muitakin ja lisää tuli makkaranpaistoon. Paistoimme makkarat ja söimme eväitä. Sitten matkamme jatkui Lehtisaareen. Näimme suon toisella laidalla etelän suunnalla hirven liikkuvan. Matkaa sinne oli satoja metrejä. Jatkoimme Vanhanladonsaaren kautta Iso Heinäsaareen. Sen jälkeen olimme jälleen Pikkulatosaaressa. Ja edessä oli toistamiseen ne huonot ja hankalat pitkospuut. Ajatuksella ja varoen selvitimme ne kunnialla. Hetken kuluttua olimme parkkipaikalla. Sinne oli ilmestynyt 9 muutakin autoa.

Kävimme Ollin kivellä autolla. Historiallinen paikka, Topeliuskin on aiheesta kirjoittanut ja paikalla useasti vieraillut. Sen jälkeen piipahdimme Siikakankaan lentokentän muistokivellä.

Pitkospuu- ja polkukävelyä oli noin 10 km.

Hieno syksyinen pikkupakkaskeli. Ulko-oven kynnys tuli henkisesti ja fyysisesti ylitettyä. Kannatti.

Karttalinkki Siikaneva


Yksi reissu pitäisi tehdä talvella, Siikanevan lentokoneen hylylle, linkki ja karttalinkki.




































Ei kommentteja: