maanantai 27. helmikuuta 2017

Kuntavaalit ovat suhteelliset

Suhteellinen vaalitapa tarkoittaa, että kuntavaaleissa jokainen puolue tai muu ryhmittymä saa sen määrän edustajia kuin mitä sen vaaleissa saama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin edellyttää. Suomessa suhteellisen vaalitavan laskentamenetelmänä sovelletaan nk. d´Hondtin menetelmää.

Vaalien tuloksen määrittely tapahtuu seuraavasti

1. Lasketaan kunkin ryhmittymän puolueen, vaaliliiton, yhteislistan tai valitsijayhdistyksen vaalipiirissä saama kokonaisäänimäärä. Vaaliliitossa olevia puolueita kohdellaan yhtenä ryhmittymänä, samoin yhteislistaan kuuluvia valitsijayhdistyksiä.

2. Asetetaan kussakin ryhmittymässä ehdokkaat järjestykseen henkilökohtaisten äänimäärien perusteella.

3. Kullekin ehdokkaalle annetaan vertausluku siten, että ryhmittymän eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen ryhmittymän koko äänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut puolet ryhmittymän äänimäärästä, kolmanneksi tullut kolmanneksen jne.

4. Vaalipiirin kaikki ehdokkaat asetetaan vertauslukujen mukaiseen järjestykseen, ja tästä listasta valitaan kansanedustajiksi niin monta ehdokasta kuin valitaan edustajia.

Eli kuntavaaleissa 2011  Jämsässä pääsi valtuustoon pienimmillään 70 äänellä. Jos silloin olisi ollut yhden hengen ryhmä, niin hänen olisi tullut saada 228 ääntä päästäkseen valtuustoon.

Tämä suhteellinen vaalitapa tulee perustuslaista.

Näin se vaan on. Laskenta on yksinkertaista matematiikkaa. Onko tämä sitten oikein vai väärin? Se on perustuslain mukaista.