Tervetuloa Linnasenvuoren muinaismuistoalueelle
Jylhä ja jyrkkärinteinen Linnasenvuori on 10 ha laajuinen alue keskellä Jämsänkosken taajamaa. Se on tuhannen vuoden takainen linnavuori ja muinaismuisto alue.
Linnasenvuorella risteilee runsaan ulkoilukäytön seurauksena monia polkuja. Luontopolku on merkittyinä punaisin maalimerkein ja raivattu kulkemisen helpottamiseksi. Polkujen varrella on opastetauluja, jotka kertovat alueen historiasta ja luonnosta. Vuoren länsipuolella kuusten katveessa on levähdyspenkki.
Linnasenvuoren alue on muinaismuistolain (295/63) rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen tai muu siihen kajoaminen kielletty.
Jämsänkosken linnavuori
Linnasenvuori on pohjoisin Hämeen muinaislinnoista. Se liittyy rautakauden lopulla Jämsän seudulle syntyneeseen asutusalueeseen. Asutus näyttää keskittyneen Jämsän nykyisen keskustan tienoille, Linnasenvuoresta 5-8 km etelään. Jämsän keskustasta tunnetaan Pukinvuoren muinaislinna. Nykyisten tietojen valossa Jämsän seudun asutus näyttää syntyneen viimeistään 900-luvulla jKr.
Linnasenvuoren laen kaakkoislaidalla on nähtävissä kivivarustusta noin 100 m matkalla. Mäen lounaispuolella, jyrkänteen juurella on matalia kiven ja maan sekaisia valleja ja kumpuja. Rakennelmia on joissakin yhteyksissä tulkittu linnan juurella olleen esivarustuksen jäännöksiksi. Näiden ajoitus ja tarkoitus on kuitenkin selvittämättä eikä ole varmaa, liittyvätkö ne muinaislinnaan.
Linnasenvuoren alueella on tehty arkeologisia kaivauksia vuosina 1951, 1962-65 sekä 1981. Kaivauksissa on tutkittu mm. mäen laella ja lounaisrinteellä olevia kivirakenteita. Kaivauksilta ei ole tavattu esineistöä, joka varmuudella liittyisi muinaislinnan käyttöön.
Muinaislinnat
Muinaislinnat eli linnavuoret ovat korkeille, jyrkille mäille tehtyjä puolustusvarustuksia. Yleensä niiltä on hyvä näkyvyys ympäristöön, varsinkin kulkureitteinä käytetyille vesialueille. Mäkien loivimmille kohdille on tehty hirsivarustuksia, joiden perustuksena käytettyjä kiveyksiä on säilynyt. Muinaislinnoille vetäydyttiin vihollisen uhatessa, varsinaiset asuinpaikat ovat sijainneet lähialueilla maatalousympäristössä. Muinaislinnoja tunnetaan Suomessa noin 100 kappaletta, joista noin 20 Hämeestä. Ne ajoitetaan yleensä rautakauden lopulle varhaiskeskiaikaan, noin. vuosien 800-1300 jKr. välille. Muinaislinnoja tavataan pääasiassa niiltä alueilta, joille maataloutta harjoittanut väestö oli levinnyt rautakauden lopulla.
Linnasenvuoren luonto
Lähialueen torppien karja on laiduntanut vuorella vielä 50- ja 60-luvun taitteessa ja rehevät alarinteet ovat olleet maanviljelyskäytössä. Metsäpeitteiseltä vuorelta on korjattu puuta useaan otteeseen 1900-luvulla. 1930- ja 1950- luvuilla muistetaan vuoren puustoa hakatun. Metsää on harvennettu viimeksi vuonna 1996.
Linnasenvuoren kallioinen lakiosa on mäntyvaltaista kangasmetsää. Vuoren rinteet sekä alaosat ovat valtaosaltaan viljavia kuusikoita ja lehtipuuvaltaisia metsiä. Itärinne on kuusikkoista, rauhallista ulkoilumetsää, jossa voi hyvin kuunnella linnunlaulua. Vuoren länsiosaa hallitsevat viereisen paperitehtaan äänet. Pohjoisrinne on osittain soistunut. Vuoren alaosassa Lavaojan varressa on hieno saniaislehto vaateliaine kasveineen. Lehtoa voi parhaiten ihailla kevyen liikenteen väylältä, joka kulkee Lavaojan varressa vuoren pohjoispuolella.
Linnasenvuoren kasveihin kuuluu kuusikon kätköissä kasvava metsänemä, joka on harvinainen ja rauhoitettu kasvi. Sitä on vaikea havaita, sillä se ei kasva versoa läheskään joka vuosi.
