sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Paperinpyörittäjien kylä

Luin alla olevaa kirjoitusta hykerrellen. Se on julkaistu mielipidekirjoituksena Kauppalehdessä 8.4.2021. Kirjoittaja on toimitusjohtaja Mikko Kurtti rakennusliike M.Kurtti Oy:stä.

Kirjoitus on varsin oivallisesti rakennettu. Näppäimet ovat tuottaneet upean lopputuloksen. Hän on lahjakas kirjoittaja. Mielestäni tämä kuvaa tietyllä lailla kahtia jakautunutta kansaa, Helsinki vs. muu Suomi.

Alla koko kirjoitus tarkalleen kopioituna.

Mielipidekirjoitus
Suomen eteläreunalle on syntynyt paperinpyörittäjien kylä, jossa ei ole juuri mitään omaa – juomavesikin tuodaan muualta

Paperinpyörittäjien kylässä ei ole vientiteollisuuden tuotantolaitoksia, mutta niiden pääkonttorit sijaitsevat kylän alueella ja rahavirrat kirjautuvat kylän lukuihin. Siitä syntyy harha, että kylä elättäisi koko maata, kirjoittaa yrittäjä Mikko Kurtti.

Lukijalta. Kauppalehden pääkirjoituksessa väitetään: ”Uudellamaalla toimivien yritysten synnyttämillä verotuloilla elätetään valtion tulonjako- ja tasausjärjestelmän kautta myös muuta Suomea” (KL 30.3).

Suomi elää ulkomaankaupasta. Vuoden 2020 tullitilaston mukaan kone- ja kulkuneuvo-, kemian-, metsä-, metalli-, sähkö- ja elektroniikkateollisuus yhdessä muodostivat noin yli 80 prosenttia viennistä eli elättivät Suomea.

Tehtaat ovat metsä-Suomessa, missä on raaka-aineita ja ammattitaitoisia ihmisiä. He kulkevat polttomoottorilla varustetuilla autoilla, saattavat jopa käyttää puuta talojen tai ainakin saunojen lämmitykseen aiheuttaen riskin ilmastolle. Tehtaiden tarvitsemat tavarat kulkevat myös pääosin moottoriajoneuvoilla.

Suomen eteläreunalle on syntynyt paperinpyörittäjien kylä, jossa liikutaan metrolla ja raitiovaunulla, osin myös bussilla. Se on kuulemma hankalaa, kun vuoroväli saattaa olla jopa viisitoista minuuttia. Siksi jotkut ajavat myös autolla viettäen aikaansa liikenneruuhkissa. Työnsä he tekevät ilmastoiduissa toimistorakennuksissa lähetellen papereita ja sähköisiä viestejä toisilleen. Lisäksi kylässä on henkilöitä, jotka huolehtivat näiden paperinpyörittäjien päivittäisistä tarpeista.

Paperinpyörittäjien kylässä ei ole vientiteollisuuden tuotantolaitoksia, mutta koska niiden pääkonttorit sijaitsevat kylän alueella, yritysten rahavirrat kirjautuvat kylän lukuihin. Siksi pääkirjoitustoimittajat näyttävät luulevan, että kylä elättää koko maata.

Paperinpyörittäjien kylässä on vähän mitään omaa – juomavesikin tuodaan muualta. Oman energialaitoksen Baltiasta tai Kiinasta tuomalla hiilellä lämmitetyssä kahvilassa lattekupin ääressä syntyy järisyttäviä ideoita, Metsäsuomalaiset tuhoavat maapallon ilmaston. Ne ajavat polttomoottoriautoilla ja polttavat turvetta ja puuta.

”Tehtaat ovat metsä-Suomessa, missä on raaka-aineita ja ammattitaitoisia ihmisiä.”

Turpeelle lätkäistiinkin sellainen vero, että tuon kotimaisen energian käyttö on mahdotonta. On soveliaampaa ajaa energian tuotantoon tarvittavaa puuhaketta satoja kilometrejä Venäjältä. Venäläisten rekkojen diesel on niin ilmeisesti puhdasta, että maailma pelastuu.

Sähköä paperinpyörittäjien kylän asukkaat tarvitsevat paljon. He suosivat tuulivoimaa. Myllyjä ei kuitenkaan haluta Ullanlinnan kalliolle, Lauttasaareen tai Katajanokalle. Satojen hehtaarien tuulivoimapuistot suodaan kernaasti metsäsuomalaisille ihailtaviksi.

Hanhiparkit ovat myös tällaisen ideariihen tulos. Ilmeisesti EU:lta ollaan hakemassa tukea hanhien lennonjohtajien koulutukseen, jotta ne oppivat lentämään kylän yli.

Uusi utopia on viidentoista minuutin kaupunki, jossa kaikki olisi tavoitettavissa varttitunnissa metrolla tai ratikalla. Toisaalta Outokummun Tornion terästehtaalta tai Metsä Groupin Kemin tehtaalta lähimmälle metropysäkille on yli 700 kilometriä eikä bussikaan ei kulje joka päivä.

Pandemia opettaa uusia tapoja. Työ tehdään kauempaa – vaikka Latviasta tai Intiasta – ja kylän konttorien väki vähenee. Etätyö uhkaa paperinpyörittäjien kylää. Tieto siirtyy bitteinä ja millenniaalit ymmärtävät, kuinka järjetöntä on asua älyttömän kalliissa ja ahtaissa asunnoissa radan tuntumassa.

Pääkonttorien sijainti valtakunnan kalleimmassa paikassa joutuu tarkan harkinnan piiriin, ja samalla kylän laskennallinen osuus kansantuotteesta murenee. Työt hoidetaan muualta ja samalla elämisen laatu paranee. Kulttuurikin saadaan 3d-hologrammina kotiin.

Tulevaisuudessa hanhet valtaavat paperinpyörittäjien kylän puistot ja rannat, eikä metrossakaan ole enää tungosta. Metsä-Suomessa tehtaat käyvät täysillä ja elättävät kansakuntaa.

Mikko Kurtti
toimitusjohtaja
Rakennusliike M.Kurtti Oy

Ei kommentteja: