Haasteena oli päästä Liesjärvelle mahdollisimman vähällä asfaltilla ajolla. Ensin ajelin Pietilään ja siitä alkoi hiekkatie. Luoteeseen lähtiessäni käytän melkein aina Rapakontietä, mukava tie ajella. Rapualtaalla tuli vastaa pomoni miehensä kanssa. Kuulumiset vaihdettiin ja matka jatkui. Kaipolanvuoren ohitse ajoin Lähdelepoon. Menin Ruotepuolisen vasemmalta puolelta. Ala-Kiimajärven ja Kaustalammin välistä menin Mäntäntielle. Ylitin tien ja matka jatkui Takasenjärventietä. Sen jälkeen oli pätkä asfalttia, kunnes käännyin Reivingintielle. Jatkoin polkemista Kaukaloisen itäpuolelta. Tien mutkasta piti polun jatkua kohti Manskiven kämppää, mutta metsää pitkin oli ajettava, ei ollut minkäänlaista polku-uraa (kartassa oli). Saavuttuani vihdoin ns. Manskiventien reunaan meinasi hyttyslauma tappaa ajajan, miljardi siivekästä hikisen miehen kimpussa. No edellistä suurempi haaste oli päästä tielle, koska tien oja oli noin 2 m syvä. Laskin pyörän ojan pohjalle ja menin persmäkeä perässä. Sitten nostin pyörän tien penkalle ja kiipesin ojan pohjalta ihmisten ilmoille. Vähä-Mustinkijärven ohitse poljin Kiviristinmaan päälle ja laskettelin alas moottorikelkkauraa Poukantielle. Loppumatkan menin Paloharjun itäpuolelta. Menin ison hiekkamontun läpi, jota Saharaksi kutsumme. Lopuksi kiersin vielä Pärnäjärven.
Se oli reitti, jonka aamulla pikaisesti sohvalla suunnittelin.
Reilun 30 asteen helteellä olin melkoisen puhki ja läpimärkä. Reissun kruunasi pulahdus kirkasvetiseen Liesjärveen.
Matkaa kertyi 33,9 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti