Hellepäivän iltana kaksi rouvashenkilöä ajelivat Rasuaan uimaan. Polkupyöriä ei voinut jättää portille parkkiin, koska toisella pyöräilijöistä ei ollut lukkoa. Joten matka jatkui tietä myöten alas rantaan. Uimarannalla oli kaksi muutakin seuruetta. Pyöräilijät laittoivat pyörät kauniisti penkin viereen parkkiin ja pian he olivatkin jo Kankarisveden aalloilla uimassa.
Kuinka ollakkaan paikalle kipaisi hyvin pian nainen. Hän pyysi uimareita rannalle, mutta rouvat sanoivat, että kyllä sinä voit asiasi sieltä maalta kertoa meille tänne veteen. Nainen sanoi, ettei pyöriä voi tänne tuoda. Ja paikalla oli kuulemma yksityistilaisuus, joten ei tänne saa tulla. Portilla ei muuten ollut mitään informaatiota yksityistilaisuudesta. No nokkelina rouvina uimarit sanoivat naiselle, että emme voineet asiaa tietää, kun sitä yksityistilaisuutta ei ollut missään kerrottu. Nainen kertoi laittavansa portille tiedon yksityistilaisuudesta.
Kaiken kukkuraksi lähipäivinä on naisen mukaan leirintäalueella useita yksityistilaisuuksia, joten teillä rouvilla ei ole mitään asiaa tänne.
Et silleen. No onko kertomus aivan prikulleen oikein kirjoitettu, niin minun on vaikea sanoa, mutta kertoo asian hankaluuden.
Kaiken kukkuraksi lähipäivinä on naisen mukaan leirintäalueella useita yksityistilaisuuksia, joten teillä rouvilla ei ole mitään asiaa tänne.
Et silleen. No onko kertomus aivan prikulleen oikein kirjoitettu, niin minun on vaikea sanoa, mutta kertoo asian hankaluuden.
Sopimuksen mukaan Rasuassa saa käydä uimassa, mutta totuus on toisenlainen.
Eiköhän lähdetä Rasuaan uimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti