Pysähtykää nyt hyvät ihmiset – Vihreä vety ja tuulivoima: Kaksi sekundaa, yksi katastrofi

Mikä ihana ja viisas ajatus taas kerran: yritetään korjata sekundatason sähköntuotantoa – tuttavallisemmin sanottuna tuulivoimaa – toisella, vieläkin epävarmemmalla ja kalliimmalla teknisellä vimpaimella, eli vihreällä vedyllä! Onnittelut, olemme juuri keksineet uuden tavan heittää rahaa hukkaan samalla kun tavoittelemme kollektiivista harhakäsitystä puhtaasta energiasta.

On toki myönnettävä, että tuulivoiman "puhtaus, päästöttömyys ja uusiutuvuus" ovat kauniita sanoja. Ne ovat kuin neidin hymy Tinderissä: lupaavat paljon, mutta todellisuus on usein jotain aivan muuta. Kun puhutaan vedyn (H2) kuljettamisesta putkia pitkin ja sen varastoinnista, olemme teknisesti alueella, jossa jopa avaruusraketti-insinööri raapii päätään. Se on teknisesti erittäin vaativaa ja kallista, ja silti meidän on pakko tunkea tämä hölmöys eteenpäin, koska tuulivoima tarvitsee kipeästi joustavuutta. Sekundan korjailu vippaskonsteilla tuottaa vain lisää sekundaa. Tämä pitäisi kai olla jo sanomattakin selvää!

Tuulivoima – tuo poliittisen ja aatteellisen pelin symboli ydintä vastaan. Suomessa on sentään 1950 näitä kauneuksia 210 kentällä, tuijottamassa tyhjyydessä. Nimellisteho 9000 MW! Vau! Sitten katsotaan todellisuutta: vuotuinen käyttökerroin on sielua hivelevä 0,27. Ja tuotanto osuu kysyntään yleensä välillä 0–40 %.

Onneksi meillä on sentään terveen järjen ääniä. Kun talousmies Björn Wahlroos kutsuu vetytaloutta huuhaana ja hölynpölynä, on ehkä syytä kuunnella. Miehen tokaisu Seutulassa toimittajalaumalle kiteytti kaiken: "Mitä helvettiä täällä taas tapahtuu."

Samalla kun meillä kotimaassa yritetään korjata tätä myllyihin perustuvaa sekasotkua, kiinalaiset, saksalaiset, tanskalaiset ja amerikkalaiset tuulivoimayhtiöt riehuvat täällä kuin kasakat, jotka keräävät kaiken irti lähtevän helposti. Ja mikä on lopputulos? Suomesta on kuulemma tulossa Puhtaan Energian ja Vihreän Vedyn Suurvalta. Tuntuu pikemminkin siltä, että olemme tulossa Hukka-asun ja Kalliin Hölynpölyn Suurvaltaan.

Tämä Suomen energiapolitiikka on todellinen taikatemppu. Se on hokkuspokkusta, simsalabimiä ja abrakadabraa parhaimmillaan. Rahaa kuluu aivan valtavia määriä, ja kaistapäinen meno vain jatkuu.

Tässä vaiheessa tuntuu, että tämän shown päätteeksi ei enää puutu kuin Ootsin harasoo ja ehkä Allahu Akbar – sillä tämä meno on uskon asia, ei todellakaan rationaalista tekniikkaa tai taloutta.

Paras ratkaisu? Pysähtykää. Lopettakaa tuuliturbiinikenttien rakentaminen tykkänään. Käyttäkää rahat oikeaan tutkimukseen tai vaikka vain polttakaa ne. Ainakin silloin saisi vähän lämpöä.

Tuulivoimaloiden purkua koskevan lainsäädännön uudistamistarve

Suomessa valmistellaan lainsäädäntöä tuulivoimaloiden purkamisesta, koska nykyinen sopimusperusteinen järjestelmä purkutöiden laajuudesta ja vakuuksien riittävyydestä on epäselvä ja siirtää vastuuta maanomistajille.

Pääongelmat:

• Perustusten purkaminen: Nykylaki vaatii torniosan purkamisen, mutta perustusten kohtalo on epäselvä. Väite, ettei perustuksia tarvitse purkaa jos niitä ei rikota, ei TV-KY ry:n mukaan perustu lakiin. Täydellinen purkaminen ja maisemointi (noin 550 000 €/voimala) on huomattavasti kalliimpaa kuin osittainen purku. Maanomistajat eivät halua, että tuhansia tonneja betonia jätetään heidän maahansa.
• Vakuuksien riittävyys: Tornion esimerkki (110 000 €/voimala) osoittaa vakuuksien voivan olla riittämättömiä todellisiin kustannuksiin nähden.

Lakihankkeen tavoitteet ja toimenpiteet:

• Tavoitteena on turvata maanomistajan asema ja lisätä tuulivoiman hyväksyttävyyttä.
• Valmisteilla on esitys, jossa virannomaiselle siirrettäisiin vastuu purkuvakuuksien vaatimisesta ja päätösvalta purkamisen laajuudesta. Vakuudet talletettaisiin viranomaiselle.
• Kannanottojen mukaan lainsäädäntöä tarvittaisiin myös aurinkovoimahankkeille.

Lainsäädännön odotetaan luovan selkeät säännöt, jotka pakottavat purkamaan myös perustukset ja varmistamaan, että purkukustannukset katetaan riittävillä, viranomaisen hallinnoimilla vakuuksilla.

Maanomistajan oikeudet sähköverkkorakentamisessa – Lunastuslaki

MTK:n Juho Ikosen artikkeli käsittelee uudistetun lunastuslain vaikutuksia maanomistajien asemaan sähköverkkohankkeissa. Lainuudistus on vahvistanut maanomistajan oikeuksia, mutta sähköverkkoyhtiöt levittävät edelleen vääriä tietoja.

1. Lunastuslain uudistuksen vahvistamat korvausperiaatteet

Lunastuslain uudistetut korvausperusteet ovat olleet sovellettavissa kaikissa niissä tapauksissa, joissa korvaukset määritellään viimesijaisesti Maanmittauslaitoksen (MML) toimituksessa.

• Korvaustaso: Korvaus on määritettävä markkina-arvoon perustuen siten, että se johtaa omaisuuden korkeimpaan arvoon.

• Korotus: Määrätyn korvauksen päälle tulee +25 %:n korotus kohteen- ja haitankorvaukselle.

• Takuut: Asunto- ja elinkeinotakuu vahvistuu, eli korvauksella pitää pystyä hankkimaan lunastettua kohdetta vastaava.

• Riski siirtyy: Korvausmäärittelyn taloudellinen riski siirtyy maanomistajalta lunastajalle. Maanomistajan neuvotteluasema on vahvistunut merkittävästi.

2. Sähköverkkoyhtiöiden esittämät virheelliset väitteet (Fiktiota)

Sähköverkkoyhtiöt ovat pyrkineet kiistämään uudistetun lain soveltamisen, mikä loukkaa maanomistajien omaisuudensuojaa.

• Lain soveltamisen laajuus: Väitteet siitä, että uudistettua lakia ei sovellettaisi sähköverkkoihin tai että se koskisi vain kantaverkkoa (eikä jakeluverkkoa), ovat fiktiota. Lunastuslain korvausperusteita sovelletaan kaikissa sähkölinjahankkeissa.

• Puusto ja korotus: Väite, ettei lain +25 %:n korotus koskisi puustoa, on fiktiota. Puusto (sen odotusarvot ja panostukset) sisältyy korvaukseen ja on korotuksen piirissä.

• Ylläpito ja huolto: Väite, ettei laki koskisi ylläpito- tai huoltotoimia (esim. riskipuiden poisto), on fiktiota. Sähkömarkkinalain mukaisista huoltotoimista maksettavat korvaukset ratkaistaan viimesijaisesti lunastuslain mukaisesti MML:n toimituksessa.

• MML-prosessi: Väite, että vain jakeluverkkoyhtiö voisi viedä korvausasian MML:n ratkaistavaksi, on fiktiota. Maanomistaja voi viedä asian MML:lle ilman yhtiön lupaa, kunhan sijoittamisesta on sovittu tai on olemassa pakkosijoituspäätös.

3. Sopiminen vs. MML-prosessi

Sopiminen voi olla maanomistajalle kannattavampi, mutta sähköverkkoyhtiön on osoitettava neuvotteluissa, että sen tarjoama korvaus toteuttaa lunastuslain mukaisen korkeimman markkina-arvon ja sisältää +25 %:n korotuksen.

• Sopiminen on ensisijaisesti sähköverkkoyhtiölle kannattavampi, koska se välttää pakkosijoituslupa- ja MML-toimituskustannukset sekä maanomistajan edunvalvontakustannukset.

• Maanomistajan kuluriski MML-toimituksessa on käytännössä nolla.

• Jos tarjottu korvaus ei vastaa lunastuslain ehtoja, maanomistajan ei kannata hyväksyä sopimusta, vaan hänen tulee olla valmis viemään asia MML:lle.

4. Päätelmät

Sähköverkkoyhtiöiden on nyt aika tunnistaa ja tunnustaa olevansa asiakkaita maanomistajan mailla ja päivittää vanhentuneet toimintatapansa vastaamaan uutta lainsäädäntöä. Maanomistajilla on nyt avaimet korvausprosessin edistämiseen, mikäli vapaaehtoisessa sopimisessa ei päästä lainmukaisiin korvauksiin.

Isänpäiväruno, Eilinen ja tänään

Vain hetki, tuntuu siltä, vain silmänräpäys, kun syliini sain kaksi pientä, ensin toisen ja sitten toisen. Muistan ensi itkun ja pienen sormen puristuksen, ajan, jolloin maailma pyöri vain teidän ympärillänne, suloisen ja hauraan onnen keskuksen.

Se kaikki oli eilen. Tuntuu yhä iholla lämpönä. Ne ensiaskeleet, kuumeiset yöt ja suuret kysymykset. Käsi kädessä kuljettu polku puiston läpi, yhteiset naurut, ja ensimmäiset salaiset toiveet. Olimme tiiviisti, te kaksi ja minä, yksi sydän.

Nyt aika on jatkanut matkaa, se kantaa ja kuljettaa. Te olette aikuisia, vahvoja ja viisaita kulkijoita. Kumpikin omalla polullanne, kaukana ehkä, rakennatte elämää, jota vapaana saatte elää, olette löytäneet omat, ainutlaatuiset suunnat.

Rakkaus, jonka sain teihin istuttaa, kantaa nyt hedelmää, se kukkii ilman minun päivittäistä hoitoa. Ehkä näen teidät harvemmin, mutta tiedän: se pieni lapsi, jonka kädestä pidin, kulkee yhä sisällänne, ja minä kuljen mukana muistoissa.

Kiitos, että saan olla Isä. Tänään, kun katselen taakse ja eteen, sydämeni on täynnä ylpeyttä ja syvää, muuttumatonta, ikuista rakkautta. Hyvää Isänpäivää!

Minkälainen Jämsä on tekoälyn mukaan päätettävään 2035 strategiaan perustuen?

Jämsä 2035 – Vetovoimainen Seutukaupunki

Vuonna 2035 Jämsä on onnistunut muuttamaan mielikuvaansa ja asemaansa keskisen Suomen kartalla. Se ei ole vain välietappi, vaan aktiivinen, elämänvirtaa uhkuva keskus, jossa on merkityksellisiä syitä asua, työllistyä ja vierailla.

🏙️ 1. Hyvinvoiva ja turvallinen kaupunki (Asuminen ja elinympäristö)

• Palvelut ja yhteisöllisyys: Jämsä on panostanut peruspalveluiden saavutettavuuteen ja laatuun, erityisesti sote-uudistuksen jälkeisessä maisemassa. Kaupungissa on aktiivinen harrastus- ja yhdistystoiminta, joka luo vahvaa yhteisöllisyyttä ja ehkäisee syrjäytymistä.

• Vastuullinen ympäristö: Vastuullisuus-arvon mukaisesti Jämsä on tunnettu puhtaasta luonnostaan ja aktiivisista ilmastoteoistaan. Energiaratkaisut ja liikkuminen ovat aiempaa ekologisempia.

• Turvallinen arki: Kaupunki on tunnettu turvallisuudestaan, joka ilmenee niin arjen olosuhteissa kuin palveluiden luotettavuudessakin.

🌟 2. Tunnettu ja saavutettava Jämsä (Mielikuva ja sijainti)

• Matkailun veturi: Himos on vahvistanut asemaansa Suomen merkittävimpien ympärivuotisten matkailukohteiden joukossa (tässä näkyy vahva elinkeinoelämä). Jämsä tunnetaan muuallakin kuin vain laskettelun tai festivaalien ansiosta – myös sen kaunis luonto, vesistöt ja aktiiviset kesätapahtumat vetävät matkailijoita.

• Hyvät yhteydet: Saavutettavuus on parantunut, ja digitaaliset yhteydet ovat huippuluokkaa, tukien etätyötä. Fysikaaliset liikenneyhteydet (esim. tie- ja junayhteydet) ovat sujuvat, mikä tekee Jämsästä houkuttelevan pendelöijille ja yrityksille.

💼 3. Vahva elinkeinoelämä (Työpaikat ja kasvu)

• Uudistunut yrityskanta: Elinkeinoelämä on monipuolistunut perinteisen teollisuuden rinnalle. Uudistuminen-arvon mukaisesti Jämsä on houkutellut uusia, kasvuhakuisia yrityksiä erityisesti biotalouden, matkailun ja digitaalisten palveluiden aloilta.

• Korkean osaamisen työpaikat: Yritykset ovat kansainvälisesti verkottuneita ja tarjoavat korkean osaamisen työpaikkoja, mikä nostaa kaupungin vetovoimaa nuorten ja koulutettujen keskuudessa.

• Yhteistyö kantaa: Yritysten ja kaupungin välinen yhteistyö on tiivistä, ja uudet yritykset saavat nopeasti tukea sijoittumiseensa.

🧑‍💼 4. Pito- ja vetovoimainen kuntatyönantaja (Henkilöstö ja johtaminen)

• Arvot käytännössä: Kaupunki työnantajana on esimerkki strategiassa mainituista arvoista. Avoimuus ja Vastuullisuus näkyvät henkilöstöjohtamisessa.

• Osaamisen kehittäminen: Jämsä tunnetaan työpaikkana, joka panostaa henkilöstönsä hyvinvointiin ja osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Työntekijöiden sitoutuminen on korkealla tasolla.

• Kilpailukyky: Jämsän kaupunki pystyy kilpailemaan kuntatyömarkkinoilla ja saa parhaat osaajat, mikä on elintärkeää laadukkaiden palveluiden ylläpitämiseksi.

Lyhyesti sanottuna, vuonna 2035 Jämsä on moderni, luonnonläheinen seutukaupunki, joka on onnistunut kääntämään väestökehityksen suunnan ja tarjoaa korkealaatuisen elämän puitteet niin asukkaille kuin yrittäjillekin.

Osaamisen ja päätösvallan nouseva portaikko – Totuus organisaatioista

Osaamisen ja Päätösvallan Nouseva Portaikko – Totuus Organisaatioista

Tämä on karu, mutta naurattava totuus kaikista organisaatioista – todellinen urapolku, jossa osaaminen on suurin este ylennykselle:

🔨 1. Se tekee, joka osaa.

Kuvaus: Kyllä, tämä tyyppi on tyhmänrohkea! Hän tietää, miten hommat oikeasti hoidetaan, pitää pyörät pyörimässä ja saa aikaan tuloksia. Palkkakin on sen mukainen. Hän on niin korvaamaton tekijä, että häntä ei tietenkään voida siirtää mihinkään johtaviin tehtäviin, koska kuka sitten tekisi sen työn? (Jäädytetty ura)

🧑‍🏫 2. Joka ei osaa, se opettaa.

Kuvaus: Koska tekeminen oli liian vaativaa ja likaista, tämä kaveri siirtyi valistamaan muita. Hänellä on upea esitys, hienot slaidit ja hän puhuu sujuvasti "parhaista käytännöistä", vaikka ei itse ole koskaan kokeillut niitä käytännössä. Hän on kuin liikenneopettaja, jolla ei ole ajokorttia, mutta hän kyllä tietää, miten sinun pitäisi ajaa. (Asiantuntija ilman kokemusta)

📝 3. Joka ei osaa eikä opeta, se suunnittelee.

Kuvaus: Opettaminenkin vaati liikaa sosiaalisia taitoja, joten tämä visionääri siirtyi strategisen suunnittelun puolelle. Hän ei tee, opeta, eikä tiedä mitään, mutta hän piirtää kuukausipalkalla erittäin monimutkaisia kaavioita ja keksii "synergioita". Hän puhuu tulevaisuudesta käyttäen termejä, joita kukaan ei ymmärrä – ja joskus ei hän itsekään. (Visioiden mestari)

👑 4. Joka ei osaa eikä opeta eikä suunnittele, se päättää.

Kuvaus: Tervetuloa huipulle! Täällä ei tarvita osaamista, koulutusta eikä edes kykyä lukea suunnitelmia. Tarvitaan vain musta puku, korkea palkka ja kyky sanoa "ei" niille, jotka ehdottavat jotain järkevää. Tämä henkilö ei ymmärrä ongelmaa, ratkaisua, tai edes kysymystä, mutta hänellä on valta mitätöidä kaikkien muiden työ yhdellä nopealla päätöksellä. (Kaikkitietävä johtaja)

Pysäköintisotku Viinikassa: Sakot muuttuivat huomautuksiksi – Epätietoisuus jäi

Tampereen pysäköinninvalvonta muutti hiljaisesti Viinikan Narvanraitilla annetut maastopysäköintisakot huomautuksiksi.

Asukkaat, jotka olivat saaneet sakot, ovat edelleen epätietoisia, saavatko he pysäköidä kotikatunsa varteen jatkossa vai eivät. Heidän saamansa sakot muutettiin huomautuksiksi, josta ei voi valittaa.

Päätöksen sisältö ja ristiriita:

Valvonnan kanta: Pysäköinninvalvonnan mukaan auto oli pysäköity maastoliikennelain vastaisesti alueelle, jota ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvoille (viitaten kuraisiin ja huonokuntoisiin nurmialueisiin). Pysäköinninvalvonta ei suostunut kommentoimaan asiaa medialle.

Asukkaiden kanta: Asukkaat tilasivat alkuperäiset katupiirustukset, joiden mukaan katu ulottuu ojasta ojaan ja on huomattavasti asvaltoitua osuutta leveämpi. Heidän mukaansa he pysäköivät kaupungin omistamalle katualueelle, eivät maastoon.

Lopputulos: Vaikka sakot peruttiin, huomautus jäi voimaan, eikä asukkaat saaneet suoraa vastausta siihen, oliko heidän pysäköintinsä maastopysäköintiä vai ei. He pitävät tulkintaa epäselvänä ja toivoisivat sen selkiytystä.

Rahareiät: Liito-orava ja valkoselkätikka estämässä Suomen rikastumisen!

On aivan järkyttävää, miten Suomen talous kyykkää kahden mitättömän, EU:n lellikin takia! Liito-orava ja valkoselkätikka eivät aiheuta vahinkoa, vaan ovat yksinkertaisesti rahareikiä, jotka estävät meitä tekemästä rahaa siellä, missä olisi tuottavinta.

💰 Kustannukset (Ei vahinkoa, vaan estettyä vaurautta)

Liito-orava (EU:n supertähti):

• Miljoonat menetetty: Tämä pörröhäntä estää kaavoituksen ja rakentamisen EU-lainsäädännön suojassa. Yhden logistiikkakeskuksen rakentamatta jättäminen voi tarkoittaa miljoonien eurojen menetystä – koska yhdellä oravalla on kolopuussa parempi näkymä.
• Tukkirahan tuho: Metsänomistaja joutuu jättämään arvokkaat kuusikot korjaamatta, koska orava tarvitsee turva-aluetta. Korvaukset ovat olemassa, mutta niiden saaminen on Suomen byrokratian ikuisuusprojekti, jossa raha ei koskaan riitä.

Valkoselkätikka (Lahopuun vartija):

• Lahopuun ylistys: Tikka vaatii, että kaikki hyödyttömät, mätänevät lehtipuut (haapa, leppä) jätetään metsään mädänneisyysarvojen takia. Tämä on puhtaasti tuhlausta.
• Edullisempi harmi: Onneksi tikan suosimat puut ovat metsätaloudellisesti vähemmän arvokkaita, joten se on vain pienempi kansantaloudellinen riesa liito-oravaan verrattuna.

Yhteenveto: Nämä äärimmäisen kalliit uhanalaiset lajit ovat Suomen kehityksen jarru. Ne pakottavat meidät maksamaan maankäytön joustamattomuudesta – miljoonia euroja vuodessa – vain siksi, että ne saavat elellä rauhassa siellä, missä me voisimme tehdä rahaa.

Aurinkoa ja tuulta, mutta ei tammikuussa – Johan Ristimoukari ja vihreän valinnan ilot

Oli seesteinen, keväinen hetki, jolloin Johan Ristimoukari, suuri vihreän omantunnon omistaja ja luontoystävällinen visionääri, päätti tehdä vastuullisen elämänmuutoksen. Eihän moderni ihminen voi enää tukea niitä pahoja, likaisia energiamuotoja! Johanin sormet alkoivat kiitää Googlen näppäimistöllä: "Vastuullisin sähkö, ole hyvä."

Silloin, keskellä sähkösopimusten aavistuksen harmaata merta, loisti yksi tulos kuin juuri puhdistettu aurinkopaneeli:

"Buumi tarjoaa Buumi Uusiutuva -lisäpalvelun, jonka voit liittää melkein mihin tahansa heidän sähkösopimukseensa varmistaaksesi, että käyttämäsi sähkö on 100 % uusiutuvilla energialähteillä (aurinko, ja tuuli) tuotettua."

Johan tunsi sydämessään pienen, lämpimän piston. Tässä se oli! Vihreys! Ekologisuus! Hinta ei ollut tietenkään ilmainen, mutta eihän vihreys ole koskaan. Johan klikkasi, valitsi ja otti lisäpalvelun, turvautuen puhtaasti aurinko- ja tuuliteollisuuden hellään huomaan. Ja mikä parasta, sähkön alkuperän takaisi "Guarantee of Origin -alkuperätakuujärjestelmä." Johan tiesi, että se tarkoitti taattua, sertifioitua, aivan sitä itseään, puhdasta energiaa suoraan luonnon sylistä.

Kesä eteni aurinkoisesti, ja syksy toi mukanaan reippaat tuulet. Johan nautiskeli vastuullisuudestaan, kun puhdas, 100-prosenttisesti sertifioitu sähkö tuprusi pistorasioista.

Sitten tuli tammikuu.

Eräänä sydäntalven aamuna, loppiaisen jälkeen, Johan heräsi. Ei siksi, että olisi ollut levännyt, vaan siksi, että oli niin pirun kylmä.

Sähköpatterit olivat hyytävän kylmiä, kännykän laturi pistorasiassa hiljainen. Sähköä ei ollut.

Hämmästyksestä jäykistyneenä Johan kaivoi puhelimen ja soitti Buumin asiakaspalveluun.

"Päivää, Johan Ristimoukari tässä. Minulla on Buumi Uusiutuva – sopimus. Mutta talo on jäässä, sähköä ei tule mistään! Onko jossain sähkökatko?"

Langan toisessa päässä vastasi nuori nainen, jonka äänessä oli se tietty, tympääntynyt "olet-seuraava-tyhmä" -vivahde.

"Aijai, Ristimoukari. No, tyhmäkö te olette?" nainen kysyi suoraan. "Eikö teillä ollut tiedossa, että tammikuussa täällä Suomessa ei aurinko paista? Ja jos ei satu tuulemaan, niin miten me voimme taata, että meidän tuotantomme tuottaa teille tarvitsemanne sähkön?"

Johan nielaisi.

"Mutta... mutta se 'Guarantee of Origin'! Se takuu!"

"Ah, se! Alkuperätakuu takaa, että me ostamme sen uusiutuvan sähkönne markkinoilta. Se ei takaa, että sitä sähköä on saatavilla juuri silloin, kun se pimeä, tuuleton pakkaspäivä osuu kohdalle. Se takaa vain paperin, Johan. Se lukee siinä sähkösopimuksen pienellä präntätyssä kohdassa sopimuksen takasivulla."

Nainen huokaisi. "Eli nyt kun ei aurinko paista eikä tuule, tilanne on tämä. Sopimus on määräaikainen, ja sitä ei voi irtisanoa. Eikun... kärvistelkää nyt vaan kylmässä kämpässänne! Ja muistakaa: se on sentään vastuullisesti tuotettu kylmyys!"

Johan Ristimoukari tuijotti puhelintaan. Hänen oli pakko myöntää, että sähkö oli todellakin 100 % uusiutuvaa – se ei uusiutunut, kun sitä olisi tarvittu. Se oli aito, puhdas, sertifioidusti puuttuva sähkö. Ja tästä vastuullisuudesta hän sai maksaa koko lopputalven. Vastuullisuus kun ei tunne pakkasta eikä pimeää.

Biologinen kello: Aamun varhaisin stand-up-koomikko!

Niin se oli taas se autuuden hetki, kun piti päästä nauttimaan siitä mystisestä, luvatusta ylimääräisestä tunnista unta. Kalenteri huuteli iloisesti, että 26.10.2025 aamuyöstä kellot kääntyivät suuntaan, joka lupasi makeita, pitkiä unia.

Mutta eipä niin minun biologinen kelloni! Sen sijaan, että olisin kääntynyt "torkku ja nauti"-asentoon, se päätti vetää täyskäännöksen suuntaan: "Herätys, nyt on juhlan aika!" 

Kello näytti ulkomaailman mielestä jotain inhimillistä, mutta minä olin jo hereillä kolmen huudeilla ja tuijottelin kattoa. Tunne oli kuin olisin juuri juonut 10 kupillista espressoa ennen nukkumaanmenoa! Biologinen kello on tällä hetkellä selvästi vähän kapinallinen teini, joka on kaksi tuntia myöhässä koulusta tai tässä tapauksessa kaksi tuntia liian aikaisessa, eikä kuuntele ketään.

Sitten on tietysti ne lisämausteet tähän soppaan:

1. Täysikuu: Selvästi syyllinen. Se on kuin diskopallo, joka pitää valomerkkiä yllä silloinkin, kun pitäisi nukkua.

2. Jonkinasteinen nuha: Siihen yhdistettynä se sankariuni, jossa yrität hengittää nenän läpi ja epäonnistut dramaattisesti.

No, eihän tässä auta kuin ottaa tilanne haltuun. Olen nyt täällä, kahden tunnin etuajassa muuhun maailmaan nähden. Voisin melkein aloittaa aamupalan valmistelun naapureille! Tai sitten vain tuijotan seinää ja odotan, että aivot tajuavat, ettei ole vielä aamu.

Kyllä se siitä oikenee! Tai sitten minusta tulee uusi aamutelevision juontaja. Aika näyttää!

Jämsän elinvoima on meissä!

Elinvoima on sana, joka tuntuu olevan kaikkien huulilla, mutta se on paljon enemmän kuin pelkkää talousjargonia. Se on tunne, että Jämsässä kannattaa elää, yrittää ja jäädä. Se on yhteisön uskoa omaan tulevaisuuteen.

Vaikka elämme haastavia aikoja, meillä on jo merkkejä paremmasta – erityisesti puolustusteollisuuden ja rakentamisen investoinneissa. Jämsän vahvuus on juuri tässä: pienetkin positiiviset käänteet näkyvät meillä nopeasti.

Elinvoima ei synny yhdestä päätöksestä, vaan pienistä teoista, jotka synnyttävät ketjureaktion. Kun yksi perustaa yrityksen, toinen työllistyy ja kolmas muuttaa paikkakunnalle, kaupunkimme vahvistuu. Kaupunki luo puitteet, mutta lopulta elinvoima syntyy meidän ihmisten toiminnasta: siitä, miten suhtaudumme toisiimme ja kotiseutuumme.

Jämsällä on osaamista, tahtoa ja sitkeyttä menestyä. Viestimällä itsestämme myönteisesti ja kantamalla jokainen sitä pientä elinvoiman kipinää mukanamme, saamme aikaan muutoksen.

Jämsän elinvoima ei ole sattumaa. Se on meissä jokaisessa. Nyt on aika uskoa ja tehdä!

Kellojen Mysteeri: Ei siirtoa, ei kääntöä, mutta silti jotain tapahtuu!

Keväällä, kun linnut visertävät ja allergiat alkavat kutitella nenää, koittaa se hetki: kesäaika! Kelloa siirretään eteenpäin. Syksyllä taas, kun lehdet putoavat ja ulkoiluvaatteet kaivetaan esiin, palataan talviaikaan ja kello siirretään taaksepäin.

Mutta hei, pysähdytääs hetkeksi! Puhutaan kellojen siirrosta. Tämähän on täysin harhaanjohtavaa! Eihän sitä vanhaa seinäkelloa tai ranneversiota siirretä mihinkään! Ei niitä kanneta olohuoneesta keittiöön tai lähetetä Postin kautta naapurikuntaan. Kello pysyy paikallaan, jämäkästi samassa ruuvissaan tai ranteessa. Se kellonaika siirtyy, mutta itse kello? Ei liiku mihinkään!

Entä sitten se toinen suosikki: kellojen kääntö!  Tämähän on vielä hulvattomampi! Kääntääkö joku oikeasti sen upean isoisänkellon nurin päin maton alle? Tai rannekellon lasi rannetta vasten? Ei toki. Ja kaiken lisäksi, suomen kielessä "kääntäminen" voi tarkoittaa myös varastamista! Voin vain kuvitella otsikot: "Kevät koitti: Miljoonia kelloja käännetty tänä aamuna ympäri Suomea! Poliisi etsii suurta, ajallista varkausliigaa!"

Totuus on karu ja hieman tylsä: Keväällä ja syksyllä, virallisesti, hallitusti ja byrokraattisesti, kellot asetetaan (tai säädetään) sovittuun, uuteen viralliseen aikaan. Ei siirrellä, ei käännellä. Laitetaan vain ne viisarit (tai numerot digitaalinäytöllä) juuri siihen tismalleen oikeaan, viralliseen kohtaan.

Joten, muistakaa: Kellot pysyvät paikallaan, me vain leikimme niiden ajalla. Ja ensi kerralla kun kuulet jonkun puhuvan kellojen siirrosta, voit korjata hänet tärkeilevällä äänellä: "Tarkoitat varmaan kellonaikojen virallista uudelleenasetusta." Sillä saat varmasti ystäviä!

Lapin taikaa ja uusia työelämätaitoja: Ammattitonttuus avaa ovia!

Olen todella iloinen ja innostunut Ammattiopisto Lappian uudesta aluevaltauksesta! "Tonttuna toimiminen" –kurssi Ylitorniolla ja Muoniossa ei ole pelkkä kurssi, vaan nerokas ja käytännönläheinen vastaus Lapin matkailualan kasvaviin tarpeisiin sekä merkittävä panostus alueelliseen elinvoimaan.

Matkailu Tornionjokilaaksossa kukoistaa, ja laadukas asiakaskokemus on kaiken A ja O. Koulutettujen tonttujen avulla alueen yritykset saavat juuri sitä uniikkia ammattitaitoa ja lämmintä vuorovaikutusosaamista, jolla erotutaan kansainvälisessä kilpailussa. Tonttu ei ole vain puku, vaan rooli, joka vaatii rohkeutta, heittäytymistä, tarinankerrontaa ja syvällisiä asiakaspalvelutaitoja. On hienoa, että näitä taitoja opiskellaan nyt järjestelmällisesti!

Erityisen sydäntä lämmittävää on kurssin rooli yhdenvertaisuuden edistäjänä. Tämä pilottihanke tarjoaa tasavertaisia koulutusmahdollisuuksia laajalle joukolle: hakijoiden ikähaarukka ulottuu 19-vuotiaista yli 50-vuotiaisiin, ja se houkuttelee mukaan erilaisista taustoista tulevia. On inspiroivaa kuulla, että jopa korkeasti koulutetut – esimerkiksi lääkärit – hakeutuvat herättämään sisäisen tonttunsa ja tuomaan osaamisensa Lapin matkailun hyväksi. Tämä osoittaa, kuinka monipuolisesti koettu ja arvostettu tonttuilun rooli on!

Koulutuksen sisältö on kattava: se yhdistää asiakaspalvelutaidot, vuorovaikutuksen, teatteri-ilmaisun ja paikalliskulttuurin kunnioittamisen. Nämä eivät ole vain "tontun taitoja", vaan pehmeitä taitoja, joista on valtava hyöty myös muilla aloilla, kuten kasvatus- ja sosiaalialalla. Koulutus siis tuottaa alueelle paitsi ammattitonttuja, myös moniosaajia, joiden kyky kohdata ihmisiä ja luoda elämyksiä on huippuluokkaa.

Anna-Leena Nordbergin vuosikymmenen kokemus tonttujen kouluttamisesta takaa kurssin laadun ja asiantuntemuksen. Hän rohkaisee opiskelijoita tituleeraamaan itseään ammattitontuiksi näytön suoritettuaan – tämä kertoo syvästä kunnioituksesta työtä ja sen vaatimaa osaamista kohtaan.

Onnea Ammattiopisto Lappialle ja kaikille tuleville ammattitontuille! Te luotte Lapin taikaa ja tuotte iloa maailmalle – ja samalla kehitätte tärkeitä työelämätaitoja!

Mitä vastaavaa me keksittäisiin Jämsässä?

Katse kohti tulevaisuutta: Mahdollisuus Jämsän uudelle kukoistukselle!

Jämsän kaupungintalon kohtalo on herättänyt paljon tunteita ja keskustelua, mikä on ymmärrettävää – onhan kyseessä pala kaupungin historiaa. Kuitenkin nyt, kun olemme tienristeyksessä, meillä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä tilanne realistisesti ja kääntää katseemme kohti valoisampaa tulevaisuutta ja Jämsän kehitystä!

Realismi luo tilaa uusille ideoille

Faktat puhuvat puolestaan: vuosia tyhjillään seissyt, sisäilmaongelmainen ja jopa lämmittämättä ollut rakennus on saavuttanut pisteen, jossa sen pelastaminen on äärimmäisen haastavaa. Useiden miljoonien eurojen remontti, jolla ei ole edes täyttä takeita työturvallisuudesta, olisi vastuutonta veronmaksajien rahojen käyttöä. On viisautta tunnustaa, milloin on aika päästää irti ja siirtyä eteenpäin.

Rakennusta on yritetty myydä pitkään, jopa ilman pohjahintaa, mutta ostajia ei ole löytynyt. Tämä osoittaa, että kiinteistölle ei ole realistista markkinakysyntää. Kaupungilla on jo riittävät ja toimivat tilat, joten kiinteistön kunnostamiselle ei ole edes loogista käyttötarkoitusta kaupungin tarpeisiin.

Uusi tila synnyttää uusia visioita

Suojelumerkinnän "sr" poisto ja mahdollinen purkaminen eivät ole luopumista historiasta, vaan pragmatismia ja rohkeutta tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Kaupungintalon tontin vapautuminen avaa keskustelun aivan uusista ideoista!

Mitä, jos paikalle tulisi jotain täysin uutta ja innovatiivista?

• Virkistysalue kaupunkilaisille?

• Tila uusille yrityksille tai yhteisöllisille palveluille?

• Moderni, energiatehokas asuinrakennus, joka toisi uusia asukkaita keskustaan?

• Tai ihan jotain muuta...

Purkaminen ei ole lopetus, vaan uusi alku, tyhjä sivu, jolle voimme kirjoittaa Jämsän seuraavan luvun. Se antaa Jämsälle tilaisuuden näyttää, että se on dynaaminen ja eteenpäin katsova kaupunki, joka tekee vaikeita, mutta tulevaisuuden kannalta välttämättömiä päätöksiä.

Kutsu yhteiseen tulevaisuuteen

Tässä tilanteessa meidän kaikkien on syytä keskittyä siihen, mikä Jämsälle on parasta pitkällä aikavälillä. Kannustankin kaikkia jämsäläisiä ja päättäjiä – tehdään yhdessä kestävä ja taloudellisesti järkevä päätös, joka avaa tien kaupunkikeskustan uudelle, loistavalle aikakaudelle! Nyt on aika siirtää energiat menneen murehtimisesta tulevaisuuden rakentamiseen. Jämsä ansaitsee sen!

Kaksi lehteä kerralla – miksi tieto on aina vanhaa?

Tämän viikonlopun sanomalehtien jakelu oli minun kohdallani taas ongelma. Ongelma syntyi siitä, että omaa paikallislehteä, eli Keskisuomalaista, ei tehty pyhäinpäivänä (1.11.).

Meillä on tilattuna myös Aamulehti. Se painettiin pyhäinpäivänä (1.11.), mutta sitä ei jaettu, koska Keskisuomalaista ei tehty. Sunnuntaina 2.11. ei tehty mitään lehtiä.

Sitten koitti maanantai (3.11.). Keskisuomalainen tehtiin taas. Niinpä minun postilaatikkooni tupsahti kerralla kaksi (2) Aamulehteä:

1. Maanantain 3.11. lehti.

2. Pyhäinpäivän 1.11. lehti.

Tämä on harmillista, sillä saan lehdet vasta työpäivän jälkeen. 

1. Vanhentunutta tietoa

Kun saan lehdet illalla työpäiväni jälkeen, ne uutiset ovat jo vanhoja. Etenkin pyhäinpäivän lehden tieto on jo kaksi päivää vanhaa. Nykyään tieto liikkuu niin nopeasti netissä, että vanhentuneet paperilehdet eivät enää kiinnosta. En ehdi tai jaksa lukea niitä.

2. Ei aikaa lukemiseen

Usein työpäivän jälkeen minulla on muutakin tekemistä. Jos kaksi lehteä odottaa lukemista, siihen pitäisi käyttää paljon aikaa. Monesti aikaa ei ole. Jos lehtiä jää lukematta, tilaus tuntuu turhalta.

Meille tulee yhä paperinen Aamulehti, vaikka se ei ole minun päätökseni. Silti harmittaa, että lehtien lukeminen on tehty näin vaikeaksi jakelun takia.

Jakelijoiden pitäisi miettiä, miten paperilehdet saataisiin luettua heti tuoreeltaan. Vanhat uutiset eivät palvele lukijaa.

Pitäisikö tätä ongelmatiikkaa pohtia isommalla joukolla eikä vaan niin, että jokainen optimoi omaa osaansa? Tällä menolla loppuu paperisten sanomalehtien tekeminen.

Blogin yhden kuukauden kävijäennätys

Blogin yhden kuukauden suurin kävijämäärä 31326 syntyi lokakuussa 2025. 

Edellinen ennätys 31188 oli syyskuulta 2025

Pyhäinpäivä ilman sanomalehteä – Mikä logiikka tässä on?

Pyhäinpäivä, vuorokausi täynnä uutisia – mutta ei aamulehteä postiluukussa.

Olen jälleen kerran hämmentynyt ja turhautunut. Elämme aikaa, jolloin tieto liikkuu sekunnissa maailman ääriin, mutta silti sanomalehtien jakelu tuntuu takertuvan menneiden aikojen sääntöihin. Tänään on pyhäpäivä. Keskisuomalaista ei ole tehty, mikä on alueen lehtien osalta ehkä ymmärrettävää. 

Mutta mitä järkeä on siinä, että Aamulehti ja Helsingin Sanomat on painettu, muste on vielä tuoretta, mutta niitä ei jaeta tilaajille? 

No koska Jämsä on "niin sanottua" Keskisuomalaisen pääaluetta. Jos Keskisuomalainen ei ilmesty, niin muita ilmestyviä muita aamulehtiä ei jaeta.

Tuhlausta ja tilaajan aliarvioimista

Tässä piilee mielestäni useita ongelmia. Ensinnäkin, kyse on uskomattomasta resurssien tuhlauksesta. Sanomalehti on fyysinen tuote. Se on painettu, siihen on käytetty paperia, mustetta, energiaa ja työtä. Nämä lehdet makaavat nyt jossain varastossa odottamassa jakelua, joka siirtyy myöhemmäksi, ehkä sunnuntaille tai maanantaille. Miksi tämä tuotantoketjun viimeinen, kriittinen lenkki, jakelu, katkeaa?

Toiseksi, kyse on asiakkaan toiveiden sivuuttamisesta. Olen tilannut Aamulehden saadakseni sen luettavaksi nimenomaan aamulla, päivän uutiset heti tuoreeltaan. Maksavana asiakkaana minulla on oikeus odottaa saavani tilaamani tuotteen mahdollisimman pian sen valmistuttua. Sillä, että lehti jaetaan vasta päivän tai kahden viiveellä, katoaa suuri osa sen uutisarvosta. Samalla rahalla saan digilehden, mutta haluan nimenomaan sen fyysisen, perinteisen sanomalehden.

Jakelun vanhat rakenteet vastaan nykyaika

Ymmärrän, että pyhäpäivien vapaat ovat tärkeitä ja jakelutyö on raskasta. Jakelukustannukset nousevat pyhinä, mutta tuntuu, että Postin ja lehtitalojen vanhat sopimukset ja jakelurakenteet sanelevat liian jäykästi sen, milloin tilaaja saa tuotteensa. Jos kerran lehti on painettu, onko jakelun todella pakko olla se kallein säästökohde? Eikö olisi mahdollista tarjota edes valinnaista, lisämaksullista pyhäpäivän jakelua niille, jotka ovat siitä valmiita maksamaan?

Sanomalehtien tulevaisuus on muutenkin vaakalaudalla. Tällaisten vanhanaikaisten käytäntöjen ylläpitäminen vain kiihdyttää siirtymistä pois painetusta mediasta. Kukaan ei halua lukea vanhentuneita uutisia, kun tuoreimman tiedon saa puhelimeen heti.

Toivon, että Posti ja lehtitalot miettisivät tätä uudelleen. Tilaajaa kunnioittava, tehokkaampi ja järkevämpi jakeluratkaisu on löydyttävä. Siihen asti Aamulehden ja Helsingin Sanomien tuoreet, mutta jakamatta jääneet lehdet ovat symboli turhasta työstä ja turhautuneista tilaajista.

Hyvinvointialueiden kriisi vaatii korjausliikkeen – Leikkaukset eivät pelasta potilasta

Keski-Suomen hyvinvointialueen viimeaikaiset uutiset ovat sekoitus taloudellista katastrofia, hallinnollista sekasortoa ja käytännön palveluiden ongelmia. Tapahtumat luovat synkän kuvan järjestelmästä, joka tuntuu kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. On aika nostaa kissa pöydälle: nykyinen hyvinvointialueiden rahoitusmalli ei toimi, ja pelkät säästötoimet johtavat vain palveluiden heikkenemiseen.

Kriisi alkoi rajujen säästösuunnitelmien julkistamisesta, mutta vain päiviä myöhemmin paljastui, että ne eivät riitä. Kuluvan vuoden alijäämän ennustetaan nousevan huimaan 81 miljoonaan euroon. Tämän päälle on pudonnut arviointiryhmän esitys vaativan erikoissairaanhoidon lopettamisesta Keski-Suomessa, mikä osuu suoraan alueen asukkaiden turvallisuuden tunteeseen.

Käytännön tasolla asukkaiden kritiikki on ollut ansaittua. Kun joukkorokotuspäivien järjestelyt Jämsässä ja Keuruulla takkuavat, ajanvaraukset ruuhkautuvat jatkuvasti ja potilastietojärjestelmän päivitys uhkaa ruuhkauttaa kiirevastaanotot Pyhäinpäivänä pakottaen henkilöstön palaamaan paperimerkintöihin, on selvää, että perusasiat eivät ole hallinnassa. Nämä arjen takkuamiset rapauttavat kansalaisten luottamusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Hallinnollinen epäonnistuminen on johtanut alueen johtajan eroon ja vaatimuksiin poliittisen johdon vastuunkannosta. Organisaatiokulttuurissa, jossa työntekijällä voi olla seitsemän esimiestasoa yläpuolellaan ja uhka työpaikan kohtalosta päällä, työmotivaatio ei voi olla korkealla. On huolestuttavaa nähdä, kuinka itse työn tekeminen ja potilaan kohtaaminen jäävät byrokratian jalkoihin.

Talousvajeen kurominen umpeen pelkillä leikkauksilla on sula mahdottomuus. Se johtaa väistämättä palveluiden heikkenemiseen ja toistaisi vanhan sanonnan: ”Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.” Säästöt kohdistuvat sinne, mistä on jo valmiiksi leikattu liikaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoiden luotaamat ongelmat hyvinvointialueilla – hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen epäonnistuminen, palvelujen riittämättömyys ja epäyhdenvertainen saatavuus sekä resurssien ohjautumattomuus suurimman tarpeen alueille – ovat Keski-Suomessa karua arkea.

On aika tunnustaa tosiasiat: Hyvinvointialueiden kriisi ei ole yksittäinen, paikallinen epäonnistuminen, vaan osoitus siitä, että rakenne ja rahoitus ovat perustavanlaatuisesti viallisia.

On löydettävä poliittista tahtoa ja asiantuntemusta päivittää hyvinvointialueiden rahoitus vastaamaan todellista palveluntarvetta. Rahoituksen on oltava ennakoitavaa ja riittävää, jotta inhimillisesti tärkein – ihmisten peruspalvelut ja hoito – voidaan turvata. Ilman tätä peruskorjausta kriisit tulevat vain syvenemään, ei vain Keski-Suomessa, vaan koko maassa.

Kuka maksaa? – Tuulivoiman purkukustannukset eivät saa kaatua kuntalaisten niskaan

Tuulivoimaa markkinoidaan usein ympäristötekoina ja askeleena kohti vihreää siirtymää. Tämän kuoren alla hankkeiden todellisena moottorina ovat kuitenkin useimmiten eurot. Siksi moniin, usein abstrakteiksi jääviin, tuulivoiman rakentamiseen liittyviin huoliin on vaikea saada kunnan- tai yhtiöpäättäjissä vastakaikua. Eurojen kieltä he kuitenkin ymmärtävät.

Siksi on aika nostaa esiin yksi konkreettinen, taloudellisesti merkittävä kysymys, jonka jokainen äänestäjä, valtuutettu ja virkamies hahmottaa:

KUKA MAKSAA TUULIVOIMALOIDEN PURKU- JA ENNALLISTAMISKUSTANNUKSET?

Tämä ei ole pelkkä teoreettinen pohdinta. Puhutaan valtavista summista: yhden ainoan suuren tuulivoimalan purku- ja alueen ennallistamiskustannukset voivat nousta jopa miljoonaan euroon (1 000 000 €). Kun alueella on kymmeniä myllyjä, puhutaan kymmenien miljoonien eurojen kokonaisvastuusta.

Konkretia on paras vasta-argumentti

Tuulivoimayhtiöt toimivat taloudellisen riskin ehdoilla. Mitä tapahtuu, jos yritys menee konkurssiin, omistus vaihtuu tai voimala tulee elinkaarensa päähän vuosikymmenten kuluttua? Ilman sitovia ehtoja on täysin mahdollista, että purkuvastuu siirtyy viime kädessä maanomistajille tai, mikä vieläkin pahempaa, veronmaksajille kunnan tai valtion kautta.

Tämä riski on täysin torjuttavissa. Ainoa tapa suojautua tältä taloudelliselta katastrofilta on asettaa rakennusluvan ehdoksi:

1. Purkusuunnitelma: Selkeä ja yksityiskohtainen suunnitelma voimaloiden purkamisesta ja alueen palauttamisesta alkuperäiseen tilaansa.
2. Luotettava Kustannusarvio: Ajan tasalla pysyvä, puolueettomasti arvioitu kustannusarvio purkutöistä.
3. Turvaava vakuus kunnalle: Talletus, pankkitakaus tai muu vastaava sitova vakuus, joka on osoitettu kunnalle ja joka kattaa purku- ja ennallistamiskustannukset kaikissa tilanteissa. Tämän vakuuden tulee olla riittävä ja sen tulee säilyttää arvonsa läpi voimalan koko elinkaaren.

Tämä on ainoa tie varmistaa, että tuulivoimayhtiöt kantavat vastuunsa kaikissa tilanteissa – niin nousu- kuin laskukausillakin. Tämän vaatiminen ei ole tuulivoiman vastustamista, vaan vastuullista kuntapolitiikkaa ja taloudenhoitoa. Kyse on siitä, että tulevaisuuden romuläjiä ei rahoiteta nykyisten kuntalaisten kukkarosta.

Vaadimme kuntapäättäjiltä:

Älkää antako rakennuslupia ilman täysin kattavaa ja kunnalle osoitettua taloudellista vakuutta purkukustannuksista! Vain tällä tavoin vältetään tilanne, jossa tuulivoiman "vihreä siirtymä" muuttuu veronmaksajien kalliiksi laskuksi.

Himoksen reitistövisio: Yhteistyöllä Keski-Suomen parhaaksi

Himoksen ja Jämsän seudulla on ainutlaatuinen potentiaali nousta ympärivuotisen luontomatkailun ja liikunnan kärkikohteeksi. Meillä on jo upeat puitteet ja olemassa olevat polut, mutta tie täydelliseen, kattavaan reitistöön vaatii meiltä kaikilta yhteistä tahtoa ja tekoja.

Voimat yhdistämällä reitistö syntyy

Hyvän reitistön salaisuus ei piile vain maastossa, vaan ihmisissä. Se syntyy siitä hetkestä, kun yrittäjät ja alan harrastajat ottavat ohjat käsiinsä. Emme voi jäädä odottamaan muiden toimenpiteitä. Tarvitsemme käytännönläheistä, paikallista veturivoimaa, joka tuntee maaston ja tietää, millaisia polkuja alueen käyttäjät todella tarvitsevat.

Kun matkailuyrittäjät ja intohimoiset ulkoilijat lyövät viisaat päänsä yhteen, saamme aikaan suunnitelman, joka palvelee sekä kävijöitä että paikallista elinvoimaa. Yhdistettävä voimat, jotta tämä visio saadaan todelliseksi!

Paikallinen tietotaito on kullan arvoista

Reitistön kehitystyössä paikallisten näkemykset ja tarpeet ovat kullan arvoisia. Kukaan ei tunne Himoksen metsäpolkuja ja maisemia paremmin kuin seuran aktiivi, mökkiläinen tai maastopyöräilijä, joka on kulkenut niitä vuodesta toiseen.

Tämä paikallistieto on elintärkeää, jotta reitit eivät ole vain viivoja kartalla, vaan turvallisia, huollettuja ja ennen kaikkea kiinnostavia kokonaisuuksia. Tarvitsemme halua, tahtoa ja maalaisjärkeä kuunnella näitä paikallisia asiantuntijoita ja rakentaa heidän kokemustensa pohjalta.

Yhdessä tekeminen kantaa kauas

Reitistön rakentamisen ja ylläpidon kannalta kestävin malli on usein yhteisöllinen. Rakentaminen yhdistysten ja paikallisten seurojen toimesta luo paitsi taloudellisesti järkevän pohjan, myös vahvan tunteen omistajuudesta ja vastuusta.

Kun esimerkiksi polkujuoksuseura huoltaa omaa suosikkireittiään tai vaellusyhdistys talkoilee laavulla, syntyy aito yhteisöllinen panostus, joka kestää aikaa. Tämä talkoohenki ja jaettu vastuu takaavat, että Himoksen reitistö on jatkossakin alueen ylpeys ja vetovoimatekijä, tuoden iloa ja hyvinvointia kaikille käyttäjille.

Tartutaan siis toimeen: Himoksen reitistön paras aika on nyt, kun teemme sen yhdessä!

Himos polut yhteistyöllä - Tahto + Maalaisjärki = Reitistö

Tule torille turiseen

Siirryimme kesäajasta talviaikaan viime viikonloppuna

Viime viikonloppuna siirryttiin jälleen kesäajasta talviaikaan eli niin kutsuttuun normaaliaikaan. Vaikka puhekielessä usein sanotaan, että kelloja siirrettiin tai käännettiin, todellisuudessa kyse on siitä, että kellonaikaa muutetaan. Kuten huomasit, fyysiset kellot pysyvät paikoillaan, eikä niitä käännellä.

Kuitenkin juuri tuo kellonaikaa säädetty tunti on merkittävä. Talviaikaa pidetään yleensä normaaliaikana tai oikeana aikana, sillä se vastaa paremmin luonnollista aikaa suhteessa Auringon asemaan. Talviajassa kello 12:00 (keskipäivällä) Aurinko on korkeimmillaan taivaalla kyseisellä pituuspiirillä. Kesäaikaan (jolloin kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin) Aurinko on korkeimmillaan vasta noin kello 13:00.

Miksi aikaa muutetaan?

Kellojen siirtelyn tarkoitus on historiallisesti ollut säästää energiaa siirtämällä hereilläoloaikaa lähemmäksi valoisaa aikaa, jolloin sähköä valaistukseen tarvitaan vähemmän illalla. Käytännössä energiansäästön hyödyt ovat kuitenkin nykyään pienentyneet teknologian kehityksen myötä, ja monet maat ovatkin jo luopuneet käytännöstä.

Sisäisen kellon haasteet

Vaikka muutos on vain yksi tunti, se voi aiheuttaa häiriöitä ihmisen sisäisessä kellossa eli sirkadiaanisessa rytmissä. Kuten itsekin huomasit, monilla on vaikeuksia sopeutua muutokseen:

• Nukahtaminen ja herääminen voivat tuntua hankalilta, kun keho on tottunut eri rytmiin.

• Pienikin unirytmin muutos voi vaikuttaa vireystilaan, keskittymiskykyyn ja jopa mielialaan.

Sisäinen kello sopeutuu yleensä muutokseen muutaman päivän tai viikon kuluessa.

Kellojen siirtelyn tulevaisuus

Kellojen siirtely kahdesti vuodessa on herättänyt paljon keskustelua. Monien mielestä, kuten myös sinun, se on tarpeeton ja vanhanaikainen käytäntö. Euroopan unionin tasolla on keskusteltu kesäaikaan siirtymisen lopettamisesta, mutta päätös siitä, mihin aikaan (kesä- vai talviaikaan) maat lopullisesti jäisivät, on edelleen kesken. Toiveena on, että lähivuosina tästä vuosittain toistuvasta rumbasta päästäisiin eroon ja saataisiin pysyvä aika ympäri vuoden.

Positiivisuus eteenpäin Jämsässä – Vanhat kaunat sivuun, katse tulevaan!

Jämsässä puhaltaa raikas ja toiveikas tuuli. Kaupunkimme on käynnistänyt erinomaisen "Positiivinen Jämsä" -kampanjan, joka pyrkii luomaan entistäkin paremman hengen ja asiallisemman ilmapiirin kaupungin elämään – niin kaduilla, työpaikoilla kuin päätöksenteossakin. Tämä aloite on juuri sitä, mitä tarvitsemme! Positiivinen asenne ruokkii luovuutta, yhteistyötä ja lopulta tulosta.

On ilahduttavaa nähdä, kuinka suuri osa jämsäläisistä on ottanut kampanjan omakseen. Erityisesti luottamushenkilöiltä, kaupungin kasvoilta ja äänitorvilta, odotetaan ja toivotaan esimerkillistä toimintaa. Heidän vastuullaan on näyttää suuntaa: asiallista keskustelua, toisen kunnioittamista ja rakentavaa otetta, vaikka oltaisiin eri mieltä.

Valitettavasti jokaisessa positiivisessa virtauksessa tuntuu olevan pieniä vastavirtoja. On sääli havaita, että pari-kolme vanhan liiton poliitikkoa tuntuu yhä jumittuneen menneisyyden kaunoihin ja toimivan vastoin kampanjan ydinajatusta. Heillä näyttää olevan vaikeuksia päästää irti poliittisista tappioista tai menneistä erimielisyyksistä, ja heidän toimintansa heijastaa negatiivisuutta, joka ei palvele ketään.

Tässä on syytä muistuttaa: Politiikka on peliä, jossa välillä hävitään ja välillä voitetaan. Jos on koettu poliittinen tappio tai pettymys, on turha enää murehtia ja yrittää jarruttaa nykyistä kehitystä. Nyt puhaltavat uudet tuulet, ja meidän on pyyhittävä pois vanha pöly. Jämsä ei kehity menneisyyden kaunoilla, vaan vain tekemällä syntyy tulosta.

On suuri kysymys, miksi nämä yksittäiset toimijat eivät ole sitoutuneet "Positiivinen Jämsä" -kampanjaan. Onko kyse siitä, että menneisyys painaa niin paljon, etteivät he näe tulevaisuuden mahdollisuuksia? Vai eikö heillä ole halua nähdä, että yhteinen, positiivinen tekeminen on aina parempi tapa kuin kitinä?

Toivottavasti nämä henkilöt ymmärtävät pian, että negatiivisuus on energiansyöjä ja jarrumies. Kutsun heidät, ja kaikki muutkin jämsäläiset, mukaan tähän iloiseen ja rakentavaan joukkoon. Päästetään irti vanhasta ja keskitytään siihen, mikä tekee Jämsästä hyvän paikan elää, yrittää ja menestyä. Positiivisella asenteella ja yhteistyöllä Jämsä on parhaimmillaan!

Nyt on aika katsoa eteenpäin ja olla yhdessä positiivinen Jämsä!

Valitettavasti näitä vielä on

Taas tuli todettua, että vielä on muutama jäljellä....

Voi elämän ihanuus ja autuus! On aivan uskomatonta, miten käsittämättömän onnekkaassa tilanteessa me saamme olla!

Meillä on tämä harvalukuinen joukko muutamia aivan kultaisia änkyröitä ja jurnuavia poliitikkoja, jotka pitävät rakkaudellisella huolella siitä kiinni, ettei vain vahingossakaan pääsisi lipsahtamaan mitään hyvää elämäämme. Ei nimittäin ole mitään tärkeämpää kuin säilyttää tällainen terve ja sielunpuhdistava pessimismi! Tämän jalon toiminnan ansiosta kukaan ei ala kuvitella, että asioihin voisi edes yrittää vaikuttaa! Mikä turha ponnistelu se olisikaan!

Ja ne tilastot! Voi riemua ja yllätysten yllätystä! Kuka olisi oikeasti voinut tietää, että väki vähenee ja lapset loppuvat? Täysin ennennäkemätön ja shokeeraava käänne, vaikka tilastot ovatkin vuosikymmeniä osoittaneet juuri niin! Mutta eipä hätää, meillä on tähänkin häikäisevän erinomainen ratkaisu: mitään ei kannata tehdä, vaikka asukkaat vähenisivät ja lapset loppuisivat! Miksi turhaan yrittää korjata yhtään mitään, kun voi vain nautiskella katselemalla vierestä? Se on niin paljon helpompaa ja stressivapaampaa!

Samaan aikaan vanhusten määrä lisääntyy – IHANA! Sillä juuri sitä me kipeästi tarvitsemme! Lisää ihanaa väkeä, joka tarvitsee palveluita, kun samalla rahat loppuvat ja talouden tasapainoa ei tietenkään saavuteta! Tämä on aivan täydellinen, harmonisesti itseään toteuttava tuho! Kuka hullu tarvitsisi kasvua ja hyvinvointia, kun voi olla syvästi tyytyväinen tähän upeaan, etukäteen ennustettuun rappioon?

Kiitos, arvoisat poliitikot, tästä valoisasta ja loistokkaasta tulevaisuudesta! Jatka vain samalla intensiteetillä änkyröintiä ja jurnaamista! Me olemme täysin kyvyttömiä ja haluttomia ratkaisemaan mitään ongelmia! Sitä kohti, syvempään synkkyyteen ja suurempaan köyhyyteen – leveä hymy kasvoilla! Jes!

Jämsä - Taloustilanne

 Tämän vuoden tulos kääntyy ylijäämäiseksi

• Jämsän kaupungin tämän vuoden tuloksen ennustetaan nousevan liki kaksi miljoonaa euroa plussan puolelle, vaikka alun perin ennakoitiin lievää miinusta.

• Kun laskelmiin lisätään sote-kiinteistöjen myynti Jämsän Yrityskiinteistöt Oy:lle ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun osakkeiden myyntitulot, tulosennuste on tällä hetkellä 3–4 miljoonaa euroa ylijäämäinen.

• Hyvä tulos auttaa paikkaamaan aiemmilta vuosilta kertynyttä kumulatiivista alijäämää (noin 1,9 miljoonaa euroa). Konsernirahasto ja poistoero huomioiden kumulatiivinen ylijäämä voi nousta jopa 11–13 miljoonaa euroa.

Ensi vuosi tuo mukanaan merkittäviä haasteita

• Ensi vuodelle on ennustettu 3,2 miljoonan euron alijäämää. Tähän vaikuttavat erityisesti:

  • Vuokratulojen menetys: Sote-kiinteistöjen myynnin myötä kaupunki menettää hyvinvointialueelta saamiaan vuokratuloja (noin 1,5 miljoonaa euroa siirtyy Yrityskiinteistöille, sairaalan vuokratuotot tippuvat noin miljoonalla). Kiinteistöjen 4 miljoonan euron kauppahinnasta saatavat korkotulot (noin 200 000 euroa vuodessa) eivät kata vuokramenetystä.

  • Palkankorotukset: 3,18 prosentin palkankorotusten kustannusvaikutus on noin miljoona euroa.

  • Yhteisöverotuotot: Niiden ennustetaan jäävän aiemmasta tasosta miljoonalla eurolla.

Nollatulos tavoitteena sopeuttamalla ja panostamalla

• Kaupunkikonsernijohtaja Vesa Urtin mukaan ensi vuoden talousarvioesityksessä tavoitellaan nollatulosta, vaikka 2–2,5 miljoonan euron alijäämä voisi olla vielä hyväksyttävissä.

• Ratkaisu: Urtti arvioi, että jos kaupungin toimialat jatkavat säästämistä parin aiemman vuoden malliin (noin 3 miljoonan euron vuosittainen kulujen alitus), kaupungin on mahdollista päästä nollatulokseen myös ensi vuonna.

• Strategia: Talousarvioon on sisällytetty myös panostuksia tulevaisuuteen, kuten liikuntahallin ja uuden kirjaston suunnittelurahat. Urtti tiivistää tilanteen tarpeeksi "uskaltaa panostaa, mutta samalla sopeuttaa. Eli samaan aikaan painetaan kaasua ja jarrua."

Rasuaniemi

Kankarisvedellä sijaitseva maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas Rasuanniemi on jääkauden aikana jään ja veden muodostama harjuniemi, jonka korkeus on 5–15 metriä. Alueen erikoisuutena näyttäytyvät luonnontilassa säilyneet kauniit hiekkarannat ja upeat poukamat. Harjulta löytyy lukuisia jääkauden jättämiä, luontaisia uomia ja suppia sekä eroosiotörmiä. Rasuanniemen ja Mataranniemen väliin jää upea salmi.

Suomalaiset museosaunat Saunakylässä

Jämsän Saunakylän historialliset saunat edustavat suomalaista saunaperinnettä eri puolilta maata ja eri aikakausilta. Tässä yhtenäinen esitys saunoista:

1. VIRPIÖN SAUNA: Virpiön sauna tuotiin Muurameen Multian Virpiön talosta ja siirrettiin myöhemmin Jämsän Saunakylään. Sauna on mahdollisesti peräisin jo 1700-luvulta, ja se toimi noin vuodesta 1905 pajana. Alkuperäiset Multian saunat olivat usein suuria ja korkeita mallassaunoja, ja lauteet tehtiin usein kuusen juurakoista. Vaikka alkuperäiset hirret eivät riittäneet uudelleenrakentamiseen, sauna rakennettiin uudestaan uusista puista vuonna 1996, jäljitellen alkuperäistä ulkonäköä ja käyttäen alkuperäistä sulkanurkkakulmarakennetta. Saunan ulkomitat ovat 5,2 x 5,2 metriä ja sisäkorkeus noin 3,5 metriä. Eristeenä on käytetty karhunsammalta.

2. JÄYKKÄLÄ: Jäykkälän savusauna on peräisin Jämsän Edesniemestä, Jäykkälän torpalta, ja se on rakennettu 1800-luvulla. Se siirrettiin Saunakylään sen historian alkuvaiheilla.

3. KAIJANMÄEN SAUNA: Kaijanmäen sauna tulee Karstulan Vahvasen erämaa-alueelta, Keski-Suomesta. Sauna on todennäköisesti rakennettu 1920-luvulla ja on merkittävä rajamerkki vanhojen Pohjanmaan savusaunojen alueella. Saunassa on käyty kylpemässä vielä 1980-luvulla. Se koostuu pukutilasta (Riima) ja yli 16 neliömetrin kokoisesta kylpytilasta. Lauteet täyttävät saunan peräosan, ja niissä on turvallisuussyistä umpinaiset kaiteet.

4. LAMPILAN SAUNA: Lampilan sauna sijaitsi alun perin Multialla maatalon niityllä, ja sen arvioidaan olevan rakennettu ennen vuotta 1900. Sauna toimi alkuperäisen saunakäytön jälkeen riihenä ja varastona, ennen kuin Lampilan perikunta lahjoitti sen Saunamuseoon vuonna 1997. Se pystytettiin museoon 1999 Virpiön saunan viereen ja siirrettiin Muuramesta Jämsän Saunakylään, missä se kunnostetaan 2025–2026. Saunan erikoispiirteitä ovat tilava avokatos eli riima sekä multialaista rakennustapaa edustavat juurakoiden varaan tehdyt lauteet. Multian alueen saunat olivat tyypillisesti suuria ja korkeita, ja niitä käytettiin myös pellavien kuivaamiseen ja maltaiden tekoon.

5. KÄKYENVUOREN SAUNA: Käkyenvuoren sauna on Isännäisen omistama savusauna, joka on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Se sijaitsi alun perin noin 4 km kaakkoon nykyiseltä sijainniltaan Käkyenvuoren rinteellä Päijänteen rantamaisemissa. Sauna otettiin saunomiskäyttöön Saunakylässä vuonna 2024.

6. KORPILAHTI: Korpilahdelta kotoisin olevan saunan rakensi Särkijoen tilan torppari Kalle Laitinen vuonna 1921. Se oli samankaltainen kuin tilan edellinen sauna. Saunassa on kylpemisen lisäksi kuivattu pellavia ja maltaita, palvattu lihoja, kupattu ja hierottu. Kylpemiskäyttö loppui 1955 ja palvauskäyttö 1957. Saunassa on kolmen orren mallasparven ja lauteiden kannatusrakenne, pyöreiden pölkkyjen varassa olevat penkit ja rohkapenkkinä käytetty peräpenkki. Vesi lämmitettiin kiukaan edessä pataorresta riippuvassa padassa. Tunnusomaista on myös, että saippuaa ei saanut viedä saunaan vanhojen uskomusten mukaan.

7. SIPARILAN SAUNA – vanha maasauna: Tämä maasauna on rakennettu tutkija Samuli Paulaharjun 1909 Siparilan kylästä muistiin kirjoittamien tietojen perusteella. Maasaunat olivat yleisiä maaseudulla. Siparilan sauna on erikoinen "1/3 maasauna", jossa ylin kolmannes on hirsistä ja alaseinät pystyyn asetetuista riu'uista. Katto tehtiin yleensä turpeesta tuohen päälle. Maasaunojen löylyä pidettiin erittäin hyvänä sopivan kostean ilman ja hyvän lämmöneristyksen ansiosta.

8. METSÄ-SOTASAUNA: Tämä on aito jäljitelmä sota-ajan (1939–1945) rintaman taakse erämaahan pystytetyistä saunoista. Se on rakennettu kirvestä ja puukkoa käyttäen, ilman sahaa, lautoja tai nauloja. Runko on koottu koirankaulasalvokseen kuorimattomista puista, ja tilkkeenä on käytetty sammalta. Katto on yksilappeinen lakkakatto, jossa halaispuolikkaiden päällä on tuohi- ja turvekerros. Lauteet on tehty halaispuolikkaista, ja ovi on tuohiovi. Saunassa oli täintappuorret kiukaan päällä vaatteiden puhdistamiseksi. Muuramen saunakylässä sortuneen saunan tilalle rakennettiin vastaava Jämsän Saunakylään, jossa ensilöylyt otettiin kesällä 2025.

9. MUSTONEN: Mustosen sauna on Kaavin Sivakkavaaran Lepikkoahon pientilalta, ja sen rakensi Niilo Huovinen noin 1905. Sauna oli monikäyttöinen: siellä kuivattiin pellavia, tervattiin rekiä, synnytettiin ja kupattiin. Kuppari asui naapurissa, joten kuppauskäyttö oli yleistä pitkään sotien jälkeen. Lauteet ovat poikkeuksellisesti sekä karsina- että peräseinällä. Kuppausvälineitä olivat liina, sarvet ja rauta. Kylvyn jälkeen juotiin kaljaa tai piimäsintua ja syötiin potattikukkoa tai piirakoita.

10. HILTUSEN SAUNA: Hiltusen sauna on Kaavin Kortteiskylän Kokon tilalta. Sen rakensivat Antti Hiltunen ja Jussi Räsänen noin 1920. Sauna sijaitsi erillään pihapiiristä. Kiuas on suuri (160 x 160 cm) ja holvattu, ja löylykivinä on käytetty serpentiinikiviä. Saunaa on käytetty asuntona russakantappoviikolla. Siellä poltettiin 1940-luvulla pelkästään pärettä, ja yskän parantamiseksi on lyöty tervalöylyjä.

11. HARJU: Harjun saunan rakensivat Jeremias Salonen ja Niklas Lahtinen 1900-luvun alussa Jyväskylän Taka-Keijossa. Se on hämäläiseen tapaan varustettu korkealla kylpy- ja mallasparvella, joka on kolmen poikkiorren varassa. Saunan rakentamiseen käytettiin puretuista rakennuksista tuotuja hirsiä. Saunaa käytettiin kylpemiseen 1950-luvulle asti, sekä palvaamiseen ja kuppaukseen. Vesi lämmitettiin padassa ja kierukalla varustetussa puusaavissa. Saunan erikoispiirteitä ovat kiilakiviperustus, mallasparvi ja avokatos eli riima.

12. MIETTINEN: Miettisen sauna on Kaavin Niinivaarasta, todennäköisesti rakennettu 1902 Otto Leppäsen ja Juho Toivasen toimesta. Saunassa kuivattiin, loukutettiin ja lihdattiin pellavia vuoteen 1946 asti, ja siellä syntyi lapsi Jatkosodan aikana. Saunassa on vanhan ajan mittasuhteet: 4,5 m pitkät hirsiseinät, mutta matala (1,8 m) salvoksen korkeus. Lauteet ovat itäistä vaikutusta ja sijoitettu matalan hirsisalvoksen päälle. Kiuaskivinä on käytetty vuolukiveä ja miikkaelinkiveä.

13. VALLIUS: Vallius-sauna on Kaavin Sivakkavaaran Lepikkoahon Pientilalta, Niilo Huovisen rakentama noin 1905. Saunassa on kuivattu pellavia, tervattu rekiä, synnytetty ja kupattu, kupparin asuessa naapurissa. Tämän saunan tiedot (käyttötarkoitus, lauteiden sijoitus, kuppausvälineet, löylykappa, vastat ja kylvyn jälkeiset ruoat) ovat täysin samat kuin Mustosen saunassa, mikä viittaa siihen, että kyseessä on joko sama sauna tai samanlainen tila samalta alueelta.

14. KÄHKÖNEN: Kähkösen sauna on Vaalan Veneheiton kylästä, joen varrelta. Lautakota ja suuret ikkunat edustavat uudempaa rakennustapaa. Kiukaan suu on peräseinälle päin, ja lauteet ovat peräseinällä kahdessa tasossa. Laipio nousee ovelta peräseinälle päin, mikä on harvinainen ratkaisu. Saunaa käytettiin palvisaunana, viimeksi vasikanlihan palvaukseen 1965. Kylpeminen tapahtui yleensä lauantaisin, mutta heinänteon ja puinnin aikana päivittäin.

15. TIKKALA: Tikkalan sauna on tuotu Korpilahden Tikkalan kylältä Saunakylään 2024–2025 vuodenvaihteessa ja saatiin saunomiskuntoon kesällä 2025.

16. KORPELA: Korpelan sauna on Ruoveden Nenosesta Korpelan tilalta. Se on todennäköisesti rakennettu 1800-luvun puolivälissä, ja siellä ehti syntyä moni sukupolvi. Talvella 1918 rintamalinja kulki saunan vierestä. Saunan lautaeteinen on sivussa samalla katon lappeella, mikä on harvinainen ratkaisu. Lauteita kutsutaan ”lavoiksi” ja pesuastiaa ”loikoksi”. Saunassa on asunut ruotivaivaisia, ja siellä on kuivattu jyviä, palvattu lihaa ja paistettu juustoa.

17. KERTTULA: Kerttulan sauna on Kempeleen Kokkokankaalta, ja sen rakensi Klaus Kerttula 1900-luvun alussa. Se on poikkeuksellisesti rakennettu käsinsahatuista honkalankuista ristisalvokseen ja ponttiin saumaten, ja myöhemmin maalattu punamullalla. Se on savusaunaksi pieni, eikä siinä ole eteistä. Kiuas on ovenpielisopessa, suu perälle päin, ja vesipata on keskellä kiuasta. Lauteet ovat peräseinällä.

18. RASINKANGAS: Rasinkangas-sauna on Kestilän Mäläskän kylästä, ja sen rakensivat Juho ja Vilho Rasinkangas vuonna 1941 entisen saunan mallin mukaan. Saunassa on avoin katos päädyssä yhtenäisen pärekaton alla. Ikkuna on epäsymmetrinen, koottu käytettävissä olleista lasiruuduista. Rappanat ovat molemmilla sivuseinillä. Kylvettaessa käytettiin valaistukseen kynttilää. Lämmin- ja kylmävesisaaveja kutsuttiin nimellä pänikkä.

19. KANGAS: Kangas-sauna on Tyrnävän Ojakylästä, ja sen arvioidaan olevan peräisin 1800-luvun lopulta. Se on kooltaan pieni savusaunaksi. Laipio on 2-lappeinen lautalaipio ja ikkuna on pieni.

20. KURSULA: Kursulan sauna on Enontekiön Leppäjärven kylästä, Benjami Leppäjärven rakentama 1920-luvun alkuvuosina. Se on pohjoissuomalaiseksi saunaksi suhteellisen suuri, ja siinä on karun kaunis hirsien veistojälki. Tilkesammalena käytettiin alun perin koskisammalta. Valaisuun käytettiin omatekoista kiilua. Lauteiden istuintason paikallinen nimitys on laari. Naiset huolehtivat lämmityksestä, ja saunassa kylvettiin jatkuvasti vuoteen 1976 asti.

21. PALOJÄRVEN SAUNA: Palojärven sauna on Enontekiön Palojärveltä. Perimätiedon mukaan Alpo Suonttavaara pystytti sen jo vuonna 1764. Siellä kylvettiin viimeksi 1979. Katossa on halaistut mäntypuolikkaat, tuohikerros ja turve. Kiuas on oikeassa peräsopessa suu ovelle päin, mikä lienee vanhin kiukaan sijoituspaikka. Saunassa ei ole peräseinäräppänää, vaan lakeistorvi. Rakennusta on siirretty ainakin vuosina 1865 ja 1931. Kiuas rakennetaan Risto Vuolle-Apialan kirjan kuvan mukaan liuskekivistä.

22. MOSKUVAARA: Moskuvaaran sauna on Sodankylän Moskuvaarasta, todennäköisesti rakennettu 1880–1890-luvulla. Se oli ainoa rakennus, joka säilyi Lapin sodassa 1944–1945 saksalaisten käytettyä sitä komentopaikkana. Myöhemmin se toimi asuinrakennuksena. Katto koostuu tiu'uista, halaispuolikkaista, tuohesta ja turpeesta. Ikkunan puuttuessa valaisu hoidettiin pärevalolla tai öljytujulla eli kiilulla. Ovi on päätyseinän syrjässä (itäistä vaikutusta). Kiuas on pohjoisten alueiden tapaan koottu liuskekivistä, suu peräseinälle päin. Peseydyttäessä ihoa hangattiin omalla vastalla ilman saippuaa.

23. ISO-HONKA: Iso-Hongan sauna tuotiin Saunakylään Karinaisten kunnasta, Turun läheltä. Se edustaa erittäin vanhaa perinnettä, jonka juuret ulottuvat Viroon. Sauna on rakennettu korkeaksi maltaiden kuivausparven vuoksi. Lauteet ja kiuas sijaitsevat harvinaisella tavalla saunan perällä. Kiuas on tehty vanhasta suuresta öljytynnyristä.

24. LEPPÄJÄRVI: Leppäjärven sauna on Enontekiön Leppäjärven kylästä, Benjami Leppäjärven rakentama 1920-luvun alkuvuosina. Se on pohjoissuomalaiseksi saunaksi suhteellisen suuri. Tämän saunan tiedot (hirsien veistojälki, tilkesammal, valaistus, lauteiden nimitys "laari", lämmityksestä vastaaminen ja käyttöhistoria vuoteen 1976) ovat samat kuin Kursula-saunassa, mikä viittaa siihen, että kyseessä on sama sauna.

25. TAIVALKOSKI: Taivalkosken sauna on Ala-Loukusan kylästä Taivalkosken pitäjästä, salvottu muistitiedon mukaan 1800-luvulla. Perinteisen rakennustavan mukaisesti hirsien ja kattomalkojen päitä ei ollut tasattu. Ovi on matala ja leveä. Katossa on riukukerros, tuohi- ja malakerros. Laipio on karkeista halaispuolikkaista. Lattialla on irtolautoja, mutta lauteiden alunen on maapohjainen. Kookas kiuas on suu perälle päin ja lauteiden ylätaso on hyvin leveä.