MTK:n Juho Ikosen artikkeli käsittelee uudistetun lunastuslain vaikutuksia maanomistajien asemaan sähköverkkohankkeissa. Lainuudistus on vahvistanut maanomistajan oikeuksia, mutta sähköverkkoyhtiöt levittävät edelleen vääriä tietoja.
1. Lunastuslain uudistuksen vahvistamat korvausperiaatteet
Lunastuslain uudistetut korvausperusteet ovat olleet sovellettavissa kaikissa niissä tapauksissa, joissa korvaukset määritellään viimesijaisesti Maanmittauslaitoksen (MML) toimituksessa.
Korvaustaso: Korvaus on määritettävä markkina-arvoon perustuen siten, että se johtaa omaisuuden korkeimpaan arvoon.
Korotus: Määrätyn korvauksen päälle tulee +25 %:n korotus kohteen- ja haitankorvaukselle.
Takuut: Asunto- ja elinkeinotakuu vahvistuu, eli korvauksella pitää pystyä hankkimaan lunastettua kohdetta vastaava.
Riski siirtyy: Korvausmäärittelyn taloudellinen riski siirtyy maanomistajalta lunastajalle. Maanomistajan neuvotteluasema on vahvistunut merkittävästi.
2. Sähköverkkoyhtiöiden esittämät virheelliset väitteet (Fiktiota)
Sähköverkkoyhtiöt ovat pyrkineet kiistämään uudistetun lain soveltamisen, mikä loukkaa maanomistajien omaisuudensuojaa.
Lain soveltamisen laajuus: Väitteet siitä, että uudistettua lakia ei sovellettaisi sähköverkkoihin tai että se koskisi vain kantaverkkoa (eikä jakeluverkkoa), ovat fiktiota. Lunastuslain korvausperusteita sovelletaan kaikissa sähkölinjahankkeissa.
Puusto ja korotus: Väite, ettei lain +25 %:n korotus koskisi puustoa, on fiktiota. Puusto (sen odotusarvot ja panostukset) sisältyy korvaukseen ja on korotuksen piirissä.
Ylläpito ja huolto: Väite, ettei laki koskisi ylläpito- tai huoltotoimia (esim. riskipuiden poisto), on fiktiota. Sähkömarkkinalain mukaisista huoltotoimista maksettavat korvaukset ratkaistaan viimesijaisesti lunastuslain mukaisesti MML:n toimituksessa.
MML-prosessi: Väite, että vain jakeluverkkoyhtiö voisi viedä korvausasian MML:n ratkaistavaksi, on fiktiota. Maanomistaja voi viedä asian MML:lle ilman yhtiön lupaa, kunhan sijoittamisesta on sovittu tai on olemassa pakkosijoituspäätös.
3. Sopiminen vs. MML-prosessi
Sopiminen voi olla maanomistajalle kannattavampi, mutta sähköverkkoyhtiön on osoitettava neuvotteluissa, että sen tarjoama korvaus toteuttaa lunastuslain mukaisen korkeimman markkina-arvon ja sisältää +25 %:n korotuksen.
Sopiminen on ensisijaisesti sähköverkkoyhtiölle kannattavampi, koska se välttää pakkosijoituslupa- ja MML-toimituskustannukset sekä maanomistajan edunvalvontakustannukset.
Maanomistajan kuluriski MML-toimituksessa on käytännössä nolla.
Jos tarjottu korvaus ei vastaa lunastuslain ehtoja, maanomistajan ei kannata hyväksyä sopimusta, vaan hänen tulee olla valmis viemään asia MML:lle.
4. Päätelmät
Sähköverkkoyhtiöiden on nyt aika tunnistaa ja tunnustaa olevansa asiakkaita maanomistajan mailla ja päivittää vanhentuneet toimintatapansa vastaamaan uutta lainsäädäntöä. Maanomistajilla on nyt avaimet korvausprosessin edistämiseen, mikäli vapaaehtoisessa sopimisessa ei päästä lainmukaisiin korvauksiin.
